Shinedown - Save me

And I can hardly remember
The look of my own eyes
How could I love this
I life so dishonest
It made me compromise

Minun elämäni on yhtä vuoristorataa. Ensin kaikki tulee, sitten näyttää siltä, että kaikki menee ja lopulta minä kuitenkin jään voitolle - tai vaihtoehtoisesti tappiolle. Kuljen liian raskaita ylämäkiä ja jarruttomia alamäkiä. Koska tämä rauhoittuu?

Saimme asiat sovittua. Puhuimme, puhuimme, puhuimme. Minä itkin ja kielsin koskemasta. Minuun sattui. Sattui niin kovin. Olin varma, että ajan viimeistä kertaa siihen mutkaan, kaarran viimeistä kertaa parkkipaikalle, astun viimeistä kertaa hamsterinhajuiseen rappukäytävään. Olin täysin varma, etten enää koskaan sen jälkeen rimputa ovikelloa tai yritä avata rikkinäistä lukkoa pimeässä käytävässä. Olin varma, etten enää koskaan uppoa sohvaan tai hihitä vessan lattialla. Mutta olin väärässä. Puolentoista tunnin ja tuhansien vakuuttelujen jälkeen me päätimme yrittää. Me päätimme antaa toisillemme mahdollisuuden. Toivottavasti se kannatti.

Olen syöny tänään patonkia, omenapiirakkaa ja Domino-keksejä. Mieli huutaa, kiljuu ja raivoaa. Se käskee minua vessaan. Se pakottaa sormia kurkkuuni ja hapon suuhuni. Mutta järki laittaa vastaan. Järki sanoo, ettei nyt ole oikea hetki. Se sanoo, että nyt taistellaan elämän puolesta. Nyt tästä selvitään, se vakuuttaa. Minä en usko. Käperryn huoneen nurkkaan kuunnellen ristiriitaisia ääniä päässäni. Toinen huutaa, toinen yrittää saada äänensä kuuluviin. Minun korviini sattuu. Minun päähäni sattuu. Minuun sattuu. Tahdon rauhaa.