DHT - Listen to your heart

And there are voices
That want to be heard
So much to mention
But you can't find the words

Nyt on kai keskiviikko. Minä olen niin sekaisin päivissä. Minun viikkoani rytmittävät ainoastaan lääkärikäynnit sekä satunnaiset syntymäpäivät. Tänäänkin pitäisi mennä laboratoriokokeisiin sekä kummipojan syntymäpäiville. Laboratorio sulkeutuu kahden ja puolen tunnin kuluttua. Minä en uskalla mennä. En tahdo sydänfilmiä, verikokeita enkä etenkään niitä tuloksia. En tahdo kuulla, että olen hyvin sairas. Enkä sitä, että olen niiden mukaan täysin kunnossa. Sillä enhän minä ole.

Minua pelottaa, että tätä sairautta ei oteta tosissaan. Lääkäri sanoi, että minulla on vaikea masennus, mutta joutuu kuitenkin laittamaan papereihin ainoastaan keskivaikean. Miksi? Siksi, ettei minulla ole konkreettisia itsemurha-ajatuksia. Se ei kuulemma riitä, että olen laskenut lääkkeitä ja miettinyt niiden tehoa. Olen miettinyt kuolemisen mahdollisuutta ja pelännyt, että epäonnistuisin. Että minusta tulisikin vain aivovaurion saanut vihannes. Se ei kuulemma ole hälyttävää.

Lapinlahdessakaan minuun ei suhtauduta vakavasti. Sanotaan vain, että olen kokenut rankkoja ja kyllä se siitä. Ruokamäärissäkään ei ole mitään outoa. Ja minullahan on vain se keskivaikea masennus. Kyllä se siitä.

Minä en jaksaisi pelätä. En jaksaisi syödä tai olla syömättä. Tahdon jo parantua. Miksei kukaan auta?