Jippu - Kanna minut

Kanna minut sylissäsi yli surujen
Kanna minut silloin, kun mäyksin jaksa en
Kanna minut, mä en koskaan löydä perille

Kissa istuu sylissäni ja kehrää tasaisesti. Hurrr, hurrr, hurrrr. Se puskee kasvojani pehmeällä päällä ja ajaa minut pois tästä maailmasta. Se vie minut kissojen valtakuntaan, pois tästä kaikesta pahasta. Pois tästä kivusta, joka viiltää ruoalla täytettyä vatsaani. Sydäntäni se ei kuitenkaan pelasta. Sydämen kipua se ei osaa poistaa.

Minulla on neljäsataaviisikymmentäkaksi pilleriä. On kahta eri unilääkettä, mielialalääkettä sekä rauhoittavia. Minä olen laittanut mielessäni ne riviin, tasaisin välimatkoin ja katsonut. Sitten olen syönyt yhden kerrallaan. Odottanut vain sydämen hiljentävän tahtia ja unen tulevan. Kunpa uskaltaisin oikeasti tehdä niin.

Angelica oli aivan oikeassa, kun kirjoitti kommenttiinsa seuraavasti: "Luonnetta ei voi kehittää vaivatta ja rauhassa. Vain koettelemukset ja kärsimykset vahvistavat sielua, kirkastavat näkökykyä ja tuovat onnea." Minusta vain tuntuu siltä, että olen kärsinyt koko pienen elämäni. Eikö nyt olisi jo minun vuoroni hengähtää? Nyt täytyisi saada ote elämästä, opiskella tai tehdä töitä ja rakastaa.