Jippu - Liikaa

Liian monia sieluja
Liian suuria tunteita
Joita repimällä avataan

"Minusta näissä ruokamäärissä ei ole mitään epänormaalia. Ainoastaan tämä päivien kompensointi, oksentaminen sekä syömisen välttäminen." Niin hän sanoi tänään. Tutki ruokapäiväkirjojani ja valitti, että jätän liikaa aterioita väliin. Sanoi, että käyn säästöliekillä, vaikka tiedän sen itsekin. Mutta se, että hänestä on normaalia, kun söin kerralla puoli kiloa mansikkarahkavalmistetta, kuusi paahtoleipää majoneesitäytteellä, vajaan puoli kiloa ranskalaisia lisukkeineen sekä litran jogurttia murojen kera, sitä minä en ymmärrä. Ei se ole normaalia.

Ensi viikon perjantaina tehdään sitten hoitosuunnitelma. Ylilääkäri, sairaanhoitaja ja minä. Joudun uuteen paikkaan taas. "Tule sinne toiseen kerrokseen, sieltä ensimmäisestä ovesta. Ja sitten heti vasemmalle." Minä olen varmaan puoli tuntia etuajassa, jotta en myöhästy eksyessäni. Tänäänkin seisoin sairaalan pihalla puoli tuntia tupakalla, koska pelkäsin myöhästymistä. Sitten kävin isovanhempien haudalla. Pyysin anteeksi, että olen tällainen - liian suuri ja rikki. Pyysin, että he turvaavat tieni.

Minua pelottaa tämä parantuminen. Sairaanhoitajakin piirsi minulle kaavion. "Katso, tämä tässä on sinun syömishäiriöaluettasi. Tässä pienellä osalla on kaikki muu elämä. Siellä ovat ystävät, työ ja perhe. Jos sen syömishäiriön riuhtaisee pois kovalla kädellä, jää tyhjiö. Millä sen täyttää? Niin, tiedät itsekin sen mahdottomuuden. Siksi me teemme tätä yhdessä, pikku hiljaa, päivä kerrallaan."