Kelly Clarkson - A moment like this

What if I told you it was all meant to be?
Would you believe me, would you agree?
It's almost that feeling that we've met before
So tell me that you don't think I'm crazy

Olen hereillä. Kävelin kukkulalle kylmässä ilmassa. Vain lyhyt hame päällä ja jalassa sandaalit. Takki sentään suojasi hieman. Silti hihoista ja helmasta pääsivät syksyn ensituulahdukset sisään. Minun oli kylmä, mutten suostunut tuntemaan sitä. Tahdoin tarpoa hiekkateitä, haistella hevosia ja kosteaa nurmea, tuntea asfaltin vaihtuvan soraksi jalkojeni alla.

Ja sitä minä tein - kävelin monta tuntia kylmästä väristen. Kuuntelin, kuinka kengät sanoivat flip, flop, flip, flop. Tasaiseen tahtiin. Ja aina sora rahisi alla. Aina. Se toi turvaa. Samoin kuin pieni puhina niskani takana ja se voimakkaampi askellus. Tum, tum, tum. Ja sora rahisi alla. Minulla oli turva siinä.

Hetkittäin ilmassa väreili punaisena hohkaava tulipää. Sitten se katosi jonnekin kosteaan heinikkoon ja pimeys ympäröi jälleen. Kunnes päästiin kukkulan päälle. Sieltä näkyi toiseen kaupunkiin, hämäriin kaupunginosiin, valtatielle. Sieltä näkyivät ostoskeskukset ja varastohallit. Siellä olivat kuu, tähdet ja minä. Minä ja hän. Hiljaa. Niin että vain hengitys pihisi huulien välistä.

Se saattoi olla viimeinen vaellus. Minä tunnen sen sisälläni. Kuljimme koko matkan hiljaa, toisinaan käsikkäin. Muutaman kerran pysähdyimme kuin yhteisestä päätöksestä, halasimme pitkään ja jatkoimme matkaa. Olisin tahtonut sanoa, että minua oksettaa, minä olen lihava ja ruma, että tahdon sinun katoavan. Mutta en sanonut. Kävelin vain hiljaa ja kuuliaisesti. Kukkulalle ja kukkulalta pois.

Nyt olen täällä taas. Kannettavallani, takanani väärän kaupungin valot. Fleece-viltti lämmittää kohmeista vartaloani, muttei poista menetyksen tuskaa. Tuokaa hänet takaisin minulle.