Tänään haluan leikkiä nukkuvaa
En pyydä paljoa, kun myöhemmin herään
Minä olen sairastanut anoreksian. Nyt minä sairastan sekä masennusta että bulimiaa. Olen sairauslomalla ainakin syyskuun loppupuolelle asti. Minulla on omahoitaja tämän kaupungin psykiatrisella sekä arviointijakso Lapinlahden syömishäiriöpoliklinikalla. Olen sairas, sairas, sairas. Ja haluan olla terve.
Minulla on pitkä sairaushistoria, mutta sitä ei ole kirjoitettu. Viralliset dokumentit alkavat viime vuoden toukokuulta, kun oma-alotteisesti hakeuduin hoitoon. Kaikki tapahtumat ennen sitä ovat vain minun päässäni, minun sanojani hoitajien papereilla. Sekä tietysti vanhempien päässä. He kyllä muistavat, kuinka olin kuihtua pois. Mutta minä en kuihtunut. Siksi minä nyt oksennan itseäni hengiltä.
Kiitos ensimmäisistä kommenteista. Tuntuu hyvältä, kun tiedän, etten tee tätä matkaa yksin. Haluaisin olla sanoissa niin paljon, kertoa kaikki, aloittaa lapsuudesta ja lopettaa viime viikonloppuun, kun heräsin vääristä, mutta niin turvallisista käsistä. Mutta sitä en tee. Annan vähän kerrallaan. Päivä päivältä yritän saada itseäni ehjemmäksi. Siksi tämäkin palapeli muodostuu vain pieni osa kerrallaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
ei tarvitse aina sanoa mitään.
sekin oli jo paljon että pystyit jättämään kommentin.
ole kiltti itsellesi <:
Terve! Löysin vasta blogisi ja olen varmasti kinnoustunut lukemaan jatkossakin sinun kuulumisiasi :) Voimia tosi paljon tähän yhteen suureen taisteluun elämän puolesta<3
Olisi hauskaa, jos pystyisit valottamaan syömishäiriön sisäistä maailmaa. (Hauska on kai väärä sana tässä yhteydessä.) Mitä oikein ajattelet, kun tunget kymmenettä sämpylää suuhusi?
En kysy tätä pottuillakseni, vaan mietin itsekin, mitä oikein ajattelen, kun tungen kymmenettä kaljaa suuhuni. Mutta silloinhan on kännissä.
t. Make
Kuinka "pohjalla" olet käynyt?..
Lähetä kommentti