Mikään tunnu ei miltään
Onko hävitty peli tää?
Mitä tänään opimme? Sen ettei saa syödä yhdellä kertaa kokonaista Läkerol Dents -rasiaa. Pitää pysyä suositelluissa kahdessa, kolmessa pastillissa. Muuten kutistunut ja nälkiintynyt vatsa sanoo poks ja mur. Se ei tunnu hyvältä. Hiki virtaa ja itku on lähellä. Siksi en tahdo kokea sitä enää koskaan. En koskaan.
Eilen opin toisen asian. Sen etten koskaan enää ota Seroquelia. Se aiheutti vain unihalvauksen. Ensin olo oli rento ja rauhallinen, luomet alkoivat painua kiinni. Sitten huomasin, etten kyennyt enää liikkumaan, en puhumaan, en edes avaamaan silmiä. Ajatus juoksi normaaliin tapaan ja aiheutti paniikin. Minua ei väsyttänyt ja luulin kuolevani siihen paikkaan. Valvoin monta tuntia pala kurkussa ja sydän hakaten, odottaen vain vaikutuksen lakkaavan. Kun vihdoin kykenin liikkumaan, olin liian peloissani nukkuakseni. Ei enää Seroquelia, ei koskaan.
Minä olen väsynyt viime päivistä. Ensin unihalvaus, sitten edessä odottamaton päivä mallina, toinen huono yö ja heti perään uusi päivä mallina. Tänään olin kuitenkin kaunis. Ystävä teki taikoja. Ja minusta tuli iloinen - hetkeksi. Kunnes väsymys ja kärttyisyys ottivat taas paikkansa.
Tahdon takaisin viikonloppuun ja rauhallisiin uniin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Sinä et voi olla muuta kuin kaunis jos mallinakin olet saanut olla.
Nuo sokerittomat karkit on kamalia vihollisia. Niitä kannattaa välttää, vaikka kyllähän ne aina houkuttelee. Nykyään en pysty edes purkkaa syömään.
Toivon sulle hyviä päiviä, ihan oikeasti sydämestäni toivon.
voi ei, kamalaa mitä se lääke sinulle teki. onneksi selvisit, onneksi.
kiitos kun olet siellä. tarkoitan todella <3
Lähetä kommentti