Stella - Rauhoitettu

Miten osaisin mä olla niin kuin nuo muut
Vai onko jossain joku paikka, jonne kuulun
Missä toiset samanlaiset mua oottaa
Planeetalleen jo palaamaan

Olen laihtunut jälleen. Nyt sain tarkan aamupainon, kun heräsin asunnosta, jossa on vaaka. Minua pelottaa. Olen samalla ylpeä lähes kymmenen kilon painonpudotuksesta ja samalla peloissani. Entä jos minä en osaa lopettaa? Entä jos tämä sairaus ryöstäytyy nyt käsistä? Entä jos se on ryöstäytynyt jo?

Minun pitäisi olla kotona. Pitäisi istua sohvalla syömässä jogurttia ja paahtoleipää, leipomassa poikaystävälle mutakakkua. Sen sijaan minä istun väärällä sohvalla, väärässä kaupungissa, väärän ihmisen asunnossa. Hänen ansiostaan eilinen on pyyhkiytynyt pois mielestäni, mutta on myös hänen syynsä, että olen entistä enemmän sekaisin. Hän tahtoo minut, mutta ei pysty luottamaan. Minä tahdon hänet, mutten uskalla irroittaa otettani.

Tenox toi illalla turvan. Tenox ja vihreä tee. Oloni oli niin rauhallinen, että olisin voinut vaipua ikuiseen uneen. Olisin halunnut sitä. En olisi tahtonut enää tätä epätietoisuutta, ahdistusta ja jatkuvaa kipua. En jaksa laihtua, en lihoa, en syödä ja oksentaa.

Aamu kuitenkin valkeni. Sumuisena ja kylmänä. Heräsin yksin, kun toinen oli jo töissä. Tässä minä istun, hänen sohvallaan ja kirjoitan. Tahtoisin soittaa äidille, että hakee minut turvaan, etten pärjää yksin. Pitäisi kai sanoa, etten pärjää enää ollenkaan.